Unelmien cosplaynurkka ja pari muuttujaa

Olin suunnitellut kirjoittavani seuraavaksi siitä, kuinka hienosti Atelier-paricosplay edistyy - tuo cosplay oli siis tarkoitus saada Traconiin päälle. Valitettavasti poikaystävä pääsi ko. tapahtumaan töihin mutta minä en, enkä sitten tietenkään tajunnut reagoida riittävällä nopeudella lippuhässäkkään, eli lippu jäi saamatta. Ainakin minulle iso osa cosplayta on se conissa puku päällä heiluminen, joten motivaatio Katlan ja Berielin suhteen on nyt hieman tauolla, vaikka kankaatkin on jo ostettu. Yritämme nyt kovasti keksiä, mihin coniin tuolla cosplaylla sitten voisi lähteä, kun poikaystäväkin on ensi kevään vaihdossa Irlannissa.

Hyviäkin uutisia on kuitenkin viime viikkoihin mahtunut! Kävimme maanantaina Jyväskylässä allekirjoittamassa vuokrasopimuksen ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme, joten Ikea-kuvastoa ja internetin ihmeellisiä diy-sisustustutoriaaleja on tullut selattua. Tulevassa kaksiossa minulla on ensi kertaa mahdollisuus omistaa kokonainen nurkka ompelulle ja siten cosplaylle, joten tässä niitä sen luokan haaveita nyt paukkuu verkkokalvoillenne. Nämä silmiähivelevät kollaasit on koottu Polyvorella.

Tekniset ominaisuudet kuntoon

Uskollinen Brotherini minulla jo on, mutta näistä tämän kesän rinkelirahoista koitan säästää myös saumuriin. Ompelin aikoinaan ylppärimekkoni kaverin saumurin suotuisalla avustuksella, ja sen jälkeen minkään oikean vaatteen tekeminen ilman sellaista on tuntunut suoraan sanottuna turhalta. Kyllähän se vaan aika paljon tuo vaatteelle lisää käyttöikää - cosplayn tapauksessa ehkä nopeuttaa työskentelyä ja antaa siistimmän lopputuloksen. Luultavasti ostan jonkun halvan käytetyn näin alkuun, katsoo sitten jos on tarve vaihtaa.

Säädettävä mallinukke on vähän kaukaisempi haave, mutta ehdottomasti tulossa ennen pitkää. Saakohan näitä Suomessa muualtakin kuin Eurokankaalta? Peruukkipää lienee jossain vaiheessa myös ajankohtainen.

Hyllyjä, hyllyjä kaikkialla

Organisointiosa on jo aika pitkälti hoidossa, sillä yliopistolla tyhjennettiin tänä keväänä suomen oppiaineen vanhaa kirjastoa, ja onnistuin luuttimaan sieltä toistakymmentä hienoa n. 60-luvun kirjaston arkistolaatikkoa. Niihin sai kivasti kaiken pienen ompelu- ja askartelusälän lajiteltua, joten enää pitäisi keksiä jotain ovelaa langoille, kaavoille ja kankaille. Kuinkas muut säilyttävät cosplayroinansa, esimerkiksi peruukit? Entäs ne valmiit puvut?

Sitten se sisustus

Uuteen asuntoon haluan vähintään reilunkokoisen tukevan työpöydän, sellaisen L-muotoisen mielellään. Kirkas ja hauskannäköinen pöytälamppu ja semmoinen tosi terveellinen satulatuoli ois myös kivoja. Ylipäätään pidän aika paljon väreistä, ja se saa ompelunurkassani näkyä. Olisi hauskaa pitää esimerkiksi lankakeriä sillä tavalla näkösällä kuin ne ovat lankakaupassakin, mutta kissat repis ne varmaan alas sitä mukaa kun niitä asettelis.

Seuraavaksi yllätysvapaapäivän (ei ole mikään rinkelisesonki tää hellekausi) vietto jatkunee muutamalla kirjallisuusesseellä. Kesäkurssit on parasta :D ja Goethe :DD

Read More

Länsimaisen ihmisen ahdinko, osa 666: Cosplayhahmon valinta

En tiedä mikä siinä on, mutta usein tuntuu, että minulle hankalin osa cosplayta on sopivan hahmon (ja asun) löytäminen. Yhteen asuun tulee helposti käytettyä kuitenkin melkoisesti aikaa, vaivaa ja varsinkin rahaa, joten olisi ihan kiva, että cosplayehdokas täyttäisi joitakin kriteerejä. Kuten vaikka nämä:

Hahmo ois kiva

Haluaisin sanoa, että kaikki lähtee tästä, mutta useimmiten törmään mielenkiintoisen näköiseen hahmoon, ja sitten vasta selvitän, millainen se on ja mistä sarjasta. Mutta selvitän kuitenkin, ja kivakin asu saa jäädä, jos hahmo ei kestä lähempää tarkastelua. Pidän naishahmoista, joissa on jotain kiinnostavaa: erikoinen luonne, huumorintajua, badassiä Tank Girl -meininkiä - käytännössä melkein mikä tahansa hahmo menee, jos sillä on muutakin kuin uliuli-tyyppistä sisäistä elämää.

 

Tässä muutama esimerkki kyseiseen kuvaukseen sopivista tyttelööstä.

Sarja ois kiva

Koska cosplayharrastajalle vain street credillä on väliä, sarja vois olla paitsi kiva, yhteiskuntaa analyyttisesti luotaava, patriarkaalisia rautaesirippuja repivä ja näyttää hyvältä, myös skenessä uskottava. Joko riittävän tuore, klassikko tai edes semisti ug - tärkeintä on muistaa osoittaa alfa-asemaansa jumalallisten ompelutaitojen lisäksi myös fiksuilla sarjavalinnoilla.

No ei ihan. Ois kuitenkin kiva, jos sarjaa vois katsoa yökkäilemättä ainakin toisinaan. Katson kuitenkin sen verran vähän animea ja tv-viihdettä muutenkin, että kun katson, tykkään viihtyä. Jos sarja on minulle todella mieluinen, mutta Sitä Täydellistä Cosplayta ei hahmokaartista löydy, saattaa jokin hahmo silti toteutua. Tässä osastossa on paljon länkkäri-tv:tä, koska minulla on joitakin antipatioita oikeiden asujen ja näyttelijöiden matkimisesta.

Tässä osastossa on myös tämä ryhmäcosplay, joka toteutunee ennen pitkää väistämättä. Haku päällä.

Asu ois kiva

Tämä vaatimus sulkee valtaosan mahdollisista cosplayhahmoista pois. Edelleenkin, koska tulen käyttämään cosplayn tekemiseen paljon aikaa, haluaisin tuona aikana katsella jotain, mistä silmäni eivät sula. Pika- tai läppäcosplayn kanssa tällä ei ole niinkään väliä, silloinhan pointti on jossain aivan muualla kuin mahdollisimman nätissä lopputuloksessa.

Olen lähes yhtä kranttu cosplayasuistani kuin muistakin vaatteistani, joiden on tarkoitus olla nättejä. En valitsisi asua, jossa on pitsiä tai liikaa muita epäkäytännöllisen näköisiä rimpsuja, aivan hirveitä väriyhdistelmiä tai muuten vain rumia puvun osia. "Rumuus" on tietenkin omalla henkilökohtaisella randomgeneraattorillani määritelty.

Sen lisäksi, että haluaisin luoda jotain visuaalisesti hyvännäköistä, haluaisin tuntea itseni cosplayta pitäessäni myös jollain tavalla nätiksi. Kaikkien näiden kriteerien jälkeen puvun tulisi siis myös olla sopivan mallinen pyöreälle päärynävartalolleni, värien ei olisi ainakaan tarve korostaa atooppista ihottumaani - ylipäätään cosplayatessa on aina hauskaa katsoa peiliin, ja luulla olevansa joku muu. Ainakin minulla oma uskottavuuteni hahmona vaikuttaa paljon fiilikseeni puvusta.

Fam on tällä hetkellä ainoa vielä täysin haaveissa oleva hahmo, joka täyttää kaikki maailman kriteerit. Sen puvussa onkin sentään töpseli.

Kaikki loput henkilökohtaiset mieltymykset

Haluaisin yleensä käyttää omia hiuksia värjäämättä ja leikkaamatta cossissa, ois hauskaa jos samasta sarjasta löytyis poikaystävällekin pukuiltavaa, en tykkää piilareista tai koruista tai liian isoista ja hankalista propeista, pitäis olla jotain kivoja yksityiskohtia, joita pääsis käsin värkkäämään, historiallisuus on usein siistiä (mutta vaan jos asu on oikeesti edes vähän autenttisen näköinen)... Kyllähän näitä irtokriteereitä vielä riittäisi. Jossain vaiheessa on kuitenkin tehtävä myönnytyksiä, jotta pääsee lainkaan cossaamaan.

Vai miten on? Onko cosplayn valitseminen muillekin yhtä hankalaa? Pitäisikö sitä vain katsoa enemmän animea?

Read More

Lentopelkoinen Kiki ja valkokauluksinen Chi

Jotain Suomen kesästä ja omista kesätyökiireistäni kertoo se, että tätä pukukuvausta varten on odotettu kaunista ja kiireetöntä auringonlaskua nyt kolme viikkoa. Sillä päätin tehdä historiaa ja paitsi kuvata cosplayni, myös suunnitella ko. kuvausta. Vau.

Vietän siis kesääni Savossa 12-tuntisia työpäiviä rinkelitehtaalla paiskien ja poikaystävän porukoiden luona 4-tuntisia yöunia ja 3-tuntisia päikkäreitä nukkuen. Nämä appivanhemmat asuvat siis sillä lailla maalla, että naapuriin on kilometri, mutta kauppaan vain kolme. On pihasaunaa ja maitolaituria ja vanhaa AIV-tornia ja sitten on navetta, jonka kattoa olen katsellut cosplaysilmällä koko kesän. Kattokaa nyt miten hieno ja miten hyvin Ghiblin Kikille sopis moinen katolla hengailu!

Vannon, että se auringonlasku on tuolla navetan takana oikealla.

Eipä siinä, ilta näytti viimein sopivalta, joten ei muuta kuin cossi päälle ja meikit naamaan ja tikkaille. Missä muistin, että olen vähän korkeanpaikankammoinen. Tuo katto on myös aika vanha ja todennäköisesti laho. Ja tikkaiden katolla oleva osuus heilui ehkä puolentoista naulan varassa. Että eipä sittenkään mitään.

Välispiikki! Esittelen puvun osia. Kiki tehtiin parissa illassa Desuconiin, ja jälki on sen mukaista. En edes silittänyt >:D Vähän hävettää, mutta onneksi Morris peittää söpöydellään ja (irto)karvoituksellaan kaiken muutenkin. Olisiko muuten ideaa, millaisilla kaavoilla mekko olisi pitänyt toteuttaa? Koska lähdekuvissa ei näy ylimääräisiä saumoja, tein mekon kahdesta palasta, joita levensin kovin. Helmaan tuli hulmua, mutta se on kaikki käytännössä sivuilla.

En sentään lopullisesti lannistunut pelkuruudestani, vaan rohkeasti vaelsin pitkin mittavaa iltakosteaa pihanurmea kengänpäälliseni pilaten. Jes. Hetken aikaa harkitsimme (poikaystävä siis kuvasi, hörr) jo pellon toiselle laidalle rämpimistä, missä se odotettu auringonlasku värjäsi koivunrunkoja kultaiseksi. Niinkin runollisessa hetkessä en unohtanut sisäistä vätystäni, vaan huomasin, että pihasaunan nurkaltakin tuon näyn varmaan saisi kuvaan.

Ilmeeni kun uskalsin kiivetä ko. kaiteelle.

Välispiikki #2! Kivasti lähti päällyskankaat vanumaan märällä nurtsilla köpöttelyn jälkeen. Se nyt varmaan oli kuitenkin väistämätöntä, mut onks kaikkien muidenkin cosplaykengät pohjasta tollaset? En puhu nyt kissankarvasta tai muusta töhkästä vaan ihan siitä, että kuuluisko noi pohjat siistiä vielä jotenkin kangaspäällysteen liimailun jälkeen. Miten edes?

Kuvasimme myös melko kiusallisia kuvia samaisen pellon laidalla hyttysarmeijan kiusatessa niin mallia kuin kuvaajaa (kunnon pikacosplaytyylille uskollisena minulla ei tietenkään ollut edes sitä proppiluutaa, jolla olisin voinut suojella perhettäni), kunnes päätin kokonaan hylätä edes etäisesti ghiblimäisten maisemien etsimisen. Maalaisidyllistä huolimatta ylipäätään kuvauksellisista paikoista tuntui olevan pulaa, joten maitolaituriansa kutsui.

Oho, melko haaleita mun filtterit näköjään. Ja poset myös, on vissii jotain hurjan jännää tuolla ylävasemmalla.

Viimeinen väliasia! Tässäpä kivasti rusetti avattuna nurja puoli ylös, niin näkyy miten se on tehty. Myöhemmin tuli mieleen, että oishan ton varsinaisen rusettitötterön voinu myös tikata lenkiksi, niin ei sitten olis ees mitään nurjaa puolta. Oh well. Pysyi päässä ihan omalla nauhallaan, jonka sidoin niskaan polkan alle. Sisällä pari kerrosta sanomalehtipaperia.

Lopulta maitolaiturikaan ei ollut edes paha, kun sain sinne oman Chin. Lähes saatoin hymyillä sille.

Se on kyllä sääli, että talossa on kahdeksan kissaa (ja kolme koiraa), mutta yksikään niistä ei ole täysmusta. Tässä Tilli.

Read More